PISAMAPOSKEN PUOLIVALTAKUNTAA: RAKKAIMMAT, VAAN EI KAUNEIMMAT KÄSITYÖNI.

Ihan ensiksi haluan jakaa käsistämme kätevät ihmiset neljään erilaiseen ryhmään.

VIRKKAAJA VEERAT:

Nämä uusista sisustus trendeistä tietoiset virkkaajat tekevät yhdessä illassa taivaallisen tilkkutäkin parivuoteeseen....tietenkin itselleen ja naapurille myös.

OMPELU OONAT:

Ompelusta kaikkitietävät Oonat loihtivat vatteet lapsilleen, miehilleen, isälleen, äidilleen, tädilleen, enolleen ja itselleen bikineitä myöten. Mihin he ohjeita saatika kaavoja tarvitsevat? Kaikkihan sujuu kuin itsestään!

KUDONTA KAISAT:

Näiltä salaman nopeilta kutojilta ei ole jäänyt yhdetkään käsityömessut käymättä, eikä yksikään käsityölehti lukematta. He kutovat KAIKEN!

Vartissa on kaulaliina valmis. Tunnissa on tehty lapsille sukat ja lapaset. Yhdessä illassa on kudottu kaikki vuoden joululahjat ja parsittu rikkinäiset sukat.

AVUTTOMAT ANNAT:

Syksyn tullen he innostuvat ja uppoutuvat käsitöiden suloiseen maailmaan. He suunnittelevat mielessään IHANAT lapaset, pörröiset sukat, värikkään villanutun ja kummitytön pikkuiset sormikkaat. He rientävät markettien lanka osastolle ja tohkeissaan ostavat kaikkein kalliimmat ja laadukkaimmat langat. Varmuuden vuoksi vielä ostetaan ylimääräistä, ettei vaan lopu kesken!

Kirjastosta lainataan iso kasa lehtiä ja kirjoja, joista löytyy helpot, simppelit ja selkeät ohjeet.

Sitten se riemu alkaa. Ensin harjoitellaan kaksi tuntia aloitus silmukkaa. Sitten opetellaan koko ilta oikeaa ja nurjaa silmukkaa. Voi sitä onnistumisen riemua, jonka jälkeen koko viikko tusataan yhtä lapasta. Luovuttaa ei saa, purkamista ei raaski tehdä! Loppuviikosta hoppuillaan ja kavennetaan liian aikasisin. Tuloksena on säälittävä reikäinen lapanen, jonka peukalon kohta kiristää niin ettei veri kierrä, tai sitä ei ole osattu tehdä laisinkaan! Toista paria ei edes viitsi aloittaa. Kudonta vaihtuu virkkaukseen. Ajatuksena on virkata helppo matto. Maton teko keskeytyy kun kirjaston laina-aika umpeutuu. Parittomat lapaset ja keskeneräiset matot lojuvat lopun elämää käsityökorin pohjalla, mutta niissä säilyy tunne-arvo. Niitä on kudottu tunteella, vaikkakaan ei taidolla. Nille on omistettu kuukausia. Niiden takia on jätetty lempi ohjelman tekstitykset lukematta. Ne ovat aiheuttaneet paljon pettymyksiä, huumorista puhumattakaan.

Itse kuulun juurikin tähän ryhmään. Helpotukseksi tiedän etten ole ainoa. Äitini tekemät villavaatteet eivät koskaan ole ollut päälläni, koska kasvoin niistä ulos jo ennen kuin ne ehtivät tulla edes valmiiksi.

TSEMPPIÄ SYKSYISIIN KÄSITYÖILTOIHIN <3