Tässä arjen keskellä on tullut mietittyä sitä kuinka paljon ihminen jättää jälkeensä maallista tavaraa nukuttuaan itse pois tämän kaiken keskeltä. Kuitenkin se kaikki tavara lopulta päätyy jonnekkin, kuten roska lavoille, kirpputorille, omaisten nurkkiin ja niiden kotien kunnia paikoille.
Oma isoisäni jätti meille melkoisen tavarapaljouden selvitettäväksi. Sieltä sitten olemme poimineet mieluisimmat tavarat itsellemme ja loput ovat löytäneet tiensä edellä mainituista paikoista. Jotkin esineet vielä hakevat paikkojaan.
Eipä olisi isoisäni saatika mummoni arvannut mitkä esineet ovat juuri niitä minun aarteitani.
Hyppysiini tarttui mm. lusikoiden kuivaus teline, maitopurkkikannu, emali muki, kynttilät ja vanhan meijerin puinen laatikko, jonka löysin verstaan työkalujen ja öljypurkkien seasta.
Kaikesta huolimatta pidän niistä kovasti.
Ihailen kaikkea vanhaa ja retroa. Haaveilen pienestä omakotitalosta, jonka kaikkiin kalusteisiin liittyisi jokin tarina. Minulle juurikin tämmöiset huonekalut ja tavarat ovat paljon arvokkaampia, kuin suoraan tehtaalta tuodut yli hinnoitellut massa kalusteet.
Valkoisen maalin jämistä maalasin puisen laatikon, mutta tietty jätin tekstin esiin, juuri sen tarinan takia.
Kalusteet odottavat vielä pientä tuunailua, mutta kaikki aikanaan.
Syvällisistä asioista hieman keveimpiin tunnelmiin. Telkkarissa pyörii tällä hetkellä koko suomi leipoo ohjelma. Kiva se on juu, mutta hiilariton dieettini kärsii siitä jatkuvasti, koska sen katsottuani saan pakkomielteen leipoa. Noh....aloitetaan varsinainen painon pudotus sitten kun ohjelma saa loppunsa.
 |
| Ennen maalusta peitin tekstin maalarinteipillä. |
 |
| ..ja maalit sudittu pintaan.. |
 |
| toimii lehtikorina tällä hetkellä. |
 |
| ja tarinakin säilyi. |
 |
| Herkkusuun valkosuklaa persikka juustokakku. |
